No ihan sen taatta, että myö elettäs elämmeemme niin mahottomasti helepommin, jos jokkainen oman osasa hoitas ja huolehtis muisttaa sen verran kun vuan kykennöö.
Tunnustan olevani ikuinen maailmanparantaja. Nykyään jo melko realistinen sellainen. Olen oppinut, etten voi muuttaa toista ihmistä, vaikka kuinka näkisin hänen tekevän elämäänsä vahingoittavia valintoja. Olen hyväksynyt, että voin tehdä vain parhaani. Siksi en lupaa äänestäjille jotakin tiettyä parannusta. Voin vain luvata tekeväni parhaani yhteistyössä muiden päättäjien kanssa, mikäli saan valtuutuksen toimia tamperelaisten puolesta valtuustotasolla.
Itseäni eteenpäin ajava voima on usein ärsytys. Kun kuppi menee nurin, on pakko toimia. Tällä hetkellä populismin ja yksinkertaistamisen ärsytys on kohdallani suurta. Mikään ei ole mustavalkoista, joten asioita ei edistetä huutamalla. Politiikka on niinkin yksinkertaista, kuin yhteisten asioiden hoitamista. Mutta kukaan ei voi toimia yksin, vaan tarvitaan yhteistyötä. YLE:n vaalikoneeseen piti liittää lyhyt video. Koska vaalikoneurakka oli valtaisa, meni niiden vastaaminen melko tiukille. Se pätkä valmistui itseään peilailematta juuri ennen määräajan päättymistä. Kannattaa siis käydä katsomassa vaalilupaukseni...
Toivoisin valtuutettujen perehtyvän asioihin, vaikkei kaiken asiantuntija voi kukaan olla. Muistan aiemmin valtuustossa istuessani katselleeni useasti, kun osa edustajakollegoista availi esityslistan sisältänyttä kirjekuorta juuri kokouksen alkaessa. Tuolloinhan netin kautta ei niitä vielä lueskeltu. Pyrin hoitamaan lupaamani asiat kunnialla loppuun, joten välillä on tingittävä yöunista, kun on typeryyksissään lupautunut useampaan paikkaan. Nautin kuitenkin järjestöissä ja erilaisissa yhteisöissä toimimisesta, joten olen valmis antamaan aikaani kaupungille seuraavat neljä vuotta.
Kokemusta on kertynyt elämän eri osa-alueilta melkoisesti vuosien saatossa, joten senkin puolesta koen, että annettavaa päätöksenteon kannalta olisi. Olen asunut neljällä eri kokoisella paikkakunnalla ja ollut kiinnostunut asuinkuntieni asioista. Lapsia perheessämme on yhteensä seitsemän, joista neljä on biologista. Ehdin viettää kotona lasten kanssa yhdeksisen vuotta. Myös yksinhuoltajan elämä on tuttua menneiltä vuosilta. Koskaan rahaa ei ole ollut ylettömästi mällättäväksi, välillä on joutunut turvautumaan myös sosiaaliturvaan. Sängyn laidalla pennosia laskiessa ja itkiessä niiden riittämättömyyttä lasten ruokintaan kasvoi päättäväisyys ja sitkeys. Nyt ammattini etuoikeuttamana saan kuulua tällä hetkellä keskiluokkaan. Yrittäjän elämää olen katsellut hyvin läheltä vuosikymmenet ja itseltänikin toiminimi löytyy.
Koska isovanhempieni elämänkatsomukseen kuului kaikkien ihmisten yhdenvertaisena kohtelu, omaksuin sen itsekin. Kaveripiirissäni on siis tapahtunut yhtä sun toista ja kaikenmoista. Elämän karut kohtalot ovat tulleet lähelle. Ne kokemukset ovat avanneet näkemystä siitä, että avun tarpeessa olevia on autettava, sillä voit itse olla autettavan tilanteessa jonakin päivänä, vaikka kokisit olevasi kuinka vahva ja ylivertainen tahansa. Siksi pyrin toimimaan oikeudenmukaisesti niin yksityiselämässäni, työssäni, harrastuksissani kuin luottamustehtävissäni.
Selevensikö tämä solokkaus yhttään tuota alakuperästä kysymystä? Ka sitä suap toivvoo. Niin. Itäsuomalainen puheenparsi ja mielenlaatu kulkee mukana, halusipa näin tai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti