Eilen illalla se julkistettiin. Koko kevättalven odotettu kuntavaalitulos. Tamperelaisittain uskomattoman upeaa! Valtavan äänimäärän turvin kolme uutta valtuutetun paikkaa on luvassa. Oma äänisaalis jäi kuitenkin luottamustehtäviin vaadituista melkoisesti. Olisin kuvitellut sen jonkin verran kasvavan edellisistä vaaleista, enemmän kuin nyt tulleet kuusi ääntä. Silloin olin uusi tamperelainen, nyt neljä vuotta myöhemmin tutut kasvot kaupungissa ovat lisääntyneet merkittävästi. On myönnettävä, että pettymys on melkoinen. Siitä huolimatta ne jokainen 132 (ennen tarkistuslaskentaa) annettua ääntä on kiitollisuudella otettu vastaan. Niin moni ihminen on luottanut siihen, että voisin heidän valtuuttamanaan kunnan asioista olla päättämässä. Kiitos teille jokaiselle 💛
Hetki on hengiteltävä ennen jotakin uutta. Ainakaan ei tarvitse olla vastuussa vaikeista päätöksistä. Ehkäpä maailmankaikkeus yrittää kertoa, että olisi aika keventää. Maailmassa vain on niin paljon korjattavaa, ettei siihen yksi ihmisikä riitä. Mutta kenties jokin toisenlainen vaikuttamistie voisi olla luontevampi kulkea. Enhän omaa riittävän teräviä kyynärpäitä, eivätkä puhelahjani ole aikuisten maailmaan riittävän kehittyneet, vaikka nuorison parissa niillä selviänkin. Tämän pään sisäisen pohdiskelun tunnelmat kiteytyvät tuohon kuvaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti