Kymmenisen vuotta sitten, kotiäitiyden autuaassa maailmassa, päätin ryhtyä kirjoittamaan blogia. Ihan vain omaksi ilokseni. Kirjoittelin mietteitäni ja kuulumisiani päiväkirjamaisessa muodossa. Silloin ehdin käsitöitä valmistaa melkoisesti ja kokeilla kiinnostavia tekniikoita. Ajattelin blogin tallentavan ajan kulua, muistoja leipomisista, sekä niitä käsitöitä. Koska mieleni tekisi tehdä kortteja, mutta reiluhkosta askarteluvarastosta huolimatta pää lyö tyhjää juuri silloin, kun täytyisi pikaisesti aloittaa, oli tarkoitukseni tallennella kuvia korteista.
Fiksuna tyttönä poistelin kuvia tietokoneelta siinä uskossa, että nettihän säilyttää kaiken mitä sinne ikinä erehtyy lataamaan. Näin joka paikassa toitotettiin. Mutta ei. Eihän idioottivarmaa tallennusta ole kuin utopiassa. Paria kuvaa lukuun otamatta kaikki blogini kuvat katosivat, eikä niitä koskaan takaisin saanut. Suuren ärsytyksen ja harmituksen myötä loppui postailu.
Pari vuotta on aika ajoin käynyt mielessäni: jos kuitenkin... olisiko taas aika kokeilla... tekisi mieli, mutta... Opintojen valmiiksi saattamisesta alan hiljalleen toipua -kyllä todellakin oli järjetön, itkuinen ja rytmihäiriöitä aiheuttava loppurutistus gradun kanssa- ja aika alkaa olla otollinen uudelle yritykselle. Tämänkin blogin tavoitteena on tallentaa jatkuvasti nopeammin ohi kiitävää aikaa. Siihen tulee takertumaan todennäköisesti käsityökuulumisia, mietteitä elämästä ja yhteiskunnasta, sekä tavallista, mutta juuri siksi niin unelmaista elämänkulkua tavallisesta arjesta. Todennäköisesti tietokoneen avaaminen tulee muodostumaan ylivoimaiseksi koettelemukseksi töiden ohessa, mutta näin joululoman rippeillä voi kuvitella ajoittain siinäkin onnistuvansa. Hyvää alkanutta vuotta meille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti